Viikko alkoi surun ja huolen merkeissä luostarissa ja myös konservointilaitoksella.

Maanantaina käytävillä ja työhuoneissa oli aikamoinen kaaos, samalla kun lisää esineitä tuotiin yhdestä ovesta sisään ja vietiin toisesta ovesta ulos.

Puhelin soi taukoamatta, maalausten ja ikonien kohtalosta sekä kunnosta haluttiin tietää ja oltiin kiinnostuneita.

Kokonaiskuvaa tilanteesta oli ollut hankala hahmottaa sunnuntaiyön aikana, maanantaina kuva alkoi tarkentua; kaikki tai ainakin suurin osa näyttää olevan turvassa ja ehjänä…ainakin päällisin puolin.

Luostarin eri tiloihin evakuoidut esineet oli koottava ensi alkuun konservointilaitokselle tai viereiseen museotilaan.

Suurin huoleni tässä vaiheessa olivat vanhan kirkon ikonit, jotka ovat tottuneet kylmään olotilaan lämmittämättömässä kirkossa, ja nyt olivat yhtäkkiä joutuneet parikymmentä astetta lämpimämpiin olosuhteisiin.

Olisi mahdollista, jopa hyvin todennäköistä, että laudat halkeaisivat, tai värit alkaisivat irtoilla.

Niinpä yritimme siirtää kaikki ikonit viileämpään tilaan konservointilaitoksella samalla kirjaten ylös jokaisen ikonin, kunnes ne saataisiin oikeaan lämpötilaan. Tämä homma oli raskasta, ikonit painavat kymmeniä kiloja ja ovat uskomattoman likaisia ja pölyisiä.

Tässä vaiheessa huomattiin, että ainakin yksi ikoni on haljennut, ja yhden maalauksen värit ovat lähteneet hilseilemään. Lisäksi ikoneissa on evakuoinnin aikana tulleita naarmuja sekä kolhuja.

Nyt ikonit on saatu turvaan ja säilöön oikeanlaiseen lämpötilaan ja kosteusolosuhteisiin.

Paikoilleen ne pääsevät pikkuhiljaa, viimeisenä ikonostaasin ikonin kunhan se saadaan jälleen kuntoon.

Haaveena olisi, että myös ikonit saataisiin tässä vaiheessa puhdistettua ja kunnostettua.

Päätalon ikonit ja maalaukset ovat myös turvassa. Niiden läpikäyminen alkaa ensi viikon alussa.

Suurin osa näyttää päällisin puolin olevan kunnossa, mutta ainakin osa niistä oli jonkun aikaa evakuoinnin aikana lumihangessa, joten jokainen maalaus ja ikoni on käytävä tarkoin silmin läpi.

Muutama ikoni on kärsinyt kosteusvaurioita. Kolmannesta kerroksesta on löytynyt sammutustöiden jälkeen vielä joitain maalauksia sekä ikoneita, osin palaneena. Niiden kohtalo selvinnee myöhemmin, kunhan suurin savun haju hälvenee.

Olen suunnattoman kiitollinen kaikille jotka olivat auttamassa ikonien sekä maalausten evakuoinnissa ja kuljetuksessa sekä sunnuntaina että myös seuraavina päivinä. Ilman ripeää toimintaa paljon olisi varmasti tuhoutunut.

Kokemus on ollut raskas sekä fyysisesti että psyykkisesti. Kiitos omasta puolestani siis kaikille.

Nyt mennään eteenpäin, ja niin, onneksi luostarin pihapiirissä on konservointilaitos!

22.3.2012   Riikka

Konservointilaitoksessa on kiire.

Satunnaisen piipahtajan mielestä paikalla vallitsee varmasti yhtä hidas ja pysähtynyt tunnelma kuin aina ennenkin, mutta kiire on.

Sen huomaa esimerkiksi siitä, että itselläni työpöydällä on parhaimmillaan kuusi, seitsemän työtä eri vaiheissaan, liuta muita töitä odottamassa sivummalla.

Tällä hetkellä meitä työllistää Valamon aarteet-näyttely, ja siihen konservoitavat yhdeksän teosta.

Yhdeksän, no, eihän se kuulosta paljolta, mutta kun kunto on kuten seuraavassa kuvassa, pähkäiltävää riittää.

Enkelirukka on kärsinyt kovia ja ensi tilassa ikoniin päin tuskin uskalsi hengittääkkään, pystyyn nostamisesta ei ollut puhettakaan.

Pinta oli kuorrutettu miljoonilla pienillä väripalasilla, jotka kärsivällisesti nypin pinsetein talteen...

Värinkiinnitys on nyt saatu tehtyä, ja kokonaisuus alkaa hahmottua.

Ikoni on surullista kyllä, lähes kauttaaltaan päällemaalattu, eikä aina niin hienovaraisesti.

Konservaattorillekaan ei ole itsestään selvää poistetaanko edelliset korjaukset vai jätetäänkö ne, jokainen esine täytyy pohtia erikseen.

Tässä tapauksessa olen päätynyt kompromissiin, siitä lisää seuraavalla kerralla.

Kurkistus viereseen työhuoneeseen tuo yhtä kiireisen vaikutelman; pöytä on täynnä maalauksia kehyksissän tai ilman, ratakiskon pätkiä, silitysrautaa, purkkia ja purnukkaa. Täällä laitetaan kuntoon kankaalle maalattuja maalauksia.

Ja niissähän näkyy riittävän työtä; on reikää, kulumaa, naarmua, likaa, paikkaa, venymää, päällemaalausta, liimaa, vahaa...

Yllä päällemaalauksen poistoa, ja yksi esimerkki lukuisista vaurioista kankaassa.

Tämäntapaisissa konservointiprojekteissa on palkitsevaa se, kuinka suuri on muutos ennen ja jälkeen konservoinnin.

Se on jopa lähes koukuttavaa; ajantaju tuppaa katoamaan kun rapsuttelee ja puhdistelee, sekä ihastelee paljastuvaa alkuperäistä väriloistoa.

Ja niin, ne ratakiskon pätkät...Ne toimivat erinomaisina painoina maalauksia suoristettaessa!